apfelweinia ja grünesoßea

IMG_8792-1

Pääsiäisen pyhät tuli tällä kertaa vietettyä Saksassa! Oli hauskaa mennä kerrankin asian kanssa sinne, yleensä kun on tullut vain melko nopeasti ajettua maan läpi autobahnia ja syötyä ehkä döneriä. Nyt olikin muutama päivä aikaa tutustua saksalaiseen kulttuuriin, mitä odotin innolla jo ennen matkaa.

Reissun tarkoituksena oli siis mennä moikkaamaan vaihtoon lähtenyttä ystävää ja samalla tavata toinen. Pääsiäinen menikin siis hyvissä merkeissä porukassa.

IMG_8794-1-1

Lensin lauantaiaamuna Frankfurtiin ja suuntasin keskustaan, jossa tapasin tutut. Meillä oli myös ”paikallisopas”, joka oli kyllä hyödyllinen! Oli hassua poistua Frankfurtin lentoasemalta, sillä siellä tulee yleensä vain vaihdettua konetta. Frankfurt osoittautuikin ihan mukavaksi kaupungiksi! Iskimme heti alkajaisiksi lauantaitorille, joka oli tupaten täynnä ihmisiä ja tarjolla oli kaikenlaisia saksalaisia herkkuja. Nälkä oli kova, joten aloitimme currywurstista (approved) ja omenaviinistä (ihan jees), joiden jälkeen jatkoimme jälkiruokaan (raparperitorttua). Currywurst oli täysin erilaista mitä olin kuvitellut, mutta hyvää se oli silti! Apfelwein on erittäinen perinteinen juoma, jota tehdään ja juodaan erityisesti Frankfurtin alueella. Se maistuu todella kuivalta siideriltä. Omenaviini kuuluu juoda tietynlaisesta salmiakkikuvioisesta korkeasta lasista (kuvassa), ja itse viiniä kaadetaan kuvioinnin ylärajaan asti, ja tämän jälkeen päälle laitetaan kuplavettä merkkiin asti. Tarkkaa, mutta perinteet ovat parhaita. Prost!

IMG_8799-1-1

Torilla myytiin myös tuoreita yrttejä, mikä oli mielestäni ihanaa. Frankfurtin alueella perinteinen ruokalaji ”Grünesoße” (lausutaan suurin piirtein gryynesoos) tehdään jogurttipohjaan ja siihen käytetään muistaakseni seitsemää eri yrttiä. Maistoin soossia reissun viimeisenä päivänä schnitzelin ja paistettujen perunoiden kanssa ja täytyy kyllä todeta, että hyvää oli! Raikas kastike ja paras koskaan syömäni schnitzel. Perinteisesti tämä vihreä kastike syödään keitettyjen perunoiden ja kananmunan puolikkaiden kera.

IMG_8801-1-1

Matka jatkui Frankfurtista Flixbussilla kohti Bambergia, joka sijaitsee noin kolmen tunnin matkan päässä idässä. Perillä tutustuimme paikalliseen hurmaavaan mäkkärikulttuuriin ja illan jo pimennyttyä pääsimme vihdoin majapaikkaamme ystäväni luokse.

Ylläolevassa kuvassa pääsiäismunia. Tuntui, että saksalaiset rakastavat niitä jotenkin erityisen paljon, sillä koristemunia oli aivan joka paikassa.

P3270420-1

P3270440-1

Sunnuntaiaamun aloitimme mahtavalla brunssilla, joka sijaitsi aivan kämppämme lähellä. Oman leipomon tuotteet (croissantit, sämpylät, minisarvet yms.) olivat aivan uunituoreita ja todella herkullisia. Vatsat saimme todellakin täyteen ja brunssilla oli hintaa vain 11 euroa – tätä kun saisi nauttia Suomessakin samalla hinta-laatusuhteella…

Bamberg on todella kaunis, vanha kaupunki, joka on täynnä taidokkaasti rakennettuja saksalaistyyppisiä taloja. Kävelimme päivän aikana paljon, lähinnä vanhassa kaupungissa, ja pilvisestä säästä huolimatta näkymät olivat kauniita! Yksi Bambergin linnoista oli rakennettu korkealle kukkulalle ja se näkyi hienosti alas kylään.

P3270455-1

P3270452-1

P3270460-1

P3270462-1

Koska matkan ajankohtana oli pääsiäisen pyhät, oli suuri osa kaupoista kaupungissa kiinni. Tämä ei meitä kuitenkaan estänyt viettämästä mukavaa sunnuntaita Bambergiin tutustuen! Kiersimme paikalliset kuppilat ja ravintolat (yhteensä seitsemän paikkaa) ja maistoimme muun muassa savuolutta (Bambergin erikoisuus) ja Kartoffelknödeliä (”perunamöykky”, noin nyrkin kokoinen massa, maistui ei miltään ja koostumus nihkeä). Joka puolella oli viihtyisiä baareja, joissa ravasi paljon ihmisiä ja illan tullen Bambergin ”pääbaarikatu” täyttyi pääsiäisen viettäjistä. Löysimme ysäribileet, jotka oli pakko käydä testaamassa.

P3270464-1

Absinttiä myytiin pipeteissä… Itse tilasin kuitenkin ginitonicin Hendricksillä ja tarjoilija kysyi epäuskoisena, että haluanko sen varmasti, kun se on heidän kallein GT:nsä (8,90e). Eipä siihen suomalaisena ja suomalaisiin hintoihin tottuneena ollut paljoa sanottavaa.

P3280466-1

You had one job… Onko tällä joku funktio?

Mainokset

#japow

IMG_7930-1

Japanin matkan päätarkoitus oli päästä testailemaan Hokkaidon vuorien legendaarista lunta. Lumitilannetta vahdattiin tietysti silmä tarkkana jo viikkoja ennen matkaa ja olimmekin hieman huolissamme, kun se näytti kehittyvän melko hitaasti. Viime vuosina Hokkaido on tarjonnut ”eeppistä pyydaa” enemmän kuin jaksaa laskea. Matkaseuralaisillani oli siis odotukset korkealla lumimäärän ja -laadun suhteen, minä ajattelin olevani tyytyväinen lähes mihin vain viime kevään melko vähälumisen Italian jälkeen ja etenkin Suomen ollessa lumeton. Kaiken lisäksi olen puuterissa laskemisessa jotakuinkin noviisi, joten tämän reissun toinen tavoite oli opetella vapaalaskutekniikkaa.

IMG_7904-1

Tokiosta lähdettyämme saavuimme Sapporoon. Vuokrasimme Subarun (mukava upgreidaus tässäkin) Chitosen kentältä ja lähdimme ajelemaan kohti Kurodakea. Minulla takapenkkiläisenä meni iso osa ajomatkasta ohi, sillä silmäluomet painoivat pakolla kiinni… Oli kyllä mukavaa välillä availla silmiä ja nähdä maisemien vaihtuvan. Saavuimme Kurodakeen muistaakseni iltapäivällä ja kävimme piipahtamassa ropewayn ala-asemalla. Tuuliolosuhteet olivat olleet viime päivinä hurjat, joten teimme illallisen ääressä varasuunnitelmaa seuraavaa päivää varten, jos Kurodaken hissi olisi kiinni.

Aamun valjetessa jouduimme toteamaan, että kyseisenä päivänä ei Kurodakelle olisi asiaa. Pari sveitsiläispoikaa oli tullut Kurodakeen varta vasten Hakubasta, jossa lunta ei ollut juuri yhtään. He olivat siis aika pettyneitä, ymmärrettävästi. Ajoimme siis Kamuihin, joka oli ihan mukavan kokoinen hiihtokeskus reilun tunnin ajomatkan päässä. Kamuissa satoi lunta koko päivän ja laskin osan aikaa yksikseni poikien tutkiessa takamaastoja. Oli hauskaa päästä korkkaamaan Japanin rinteet ja muutenkin tuntui hyvältä idealta ottaa alle yksi lämmittelypäivä puhtaasti hoidetuissa rinteissä laskien.

Seuraavana päivänä Kurodaken tuuliennuste oli sen verran suotuisa, että pääsimme hissillä ylös. Japanissa melko harvinainen aurinko päätti tulla esiin pilvien takaa ja paistoi melkein koko päivän! Kurodakessa hoidettuja rinteitä on suurin piirtein kaksi, joista toinen kulkee tuolihissin alla. Matkaseuralaiseni halusivat lähteä haikkaamaan yläasemalta huippua kohti ja minulla kun ei randokamoja ole, niin jäin hiomaan tekniikkaa rinteisiin. Jossain vaiheessa uskalsin mennä myös metsän puolelle ja se olikin tosi hauskaa. Löysin laskuseuraksi aussimiehen, joka päätteli fiksusti etten varmaan ole paikallisia. Hänkin oli rinteessä (ja oikeastaan reissussa) yksin, joten laskimme lopun päivää kahdestaan. Yhdellä metsäpätkällä Elliot laski liian alas kuruun, vaikka olimme siitä juuri puhuneet, että sitä pitää yrittää välttää. Odottelin sitten häntä jonkin aikaa hissillä ja lopulta hän rämpi lumisena paikalle. Oli kyllä ihan hauskaa nauraa toiselle, koska onneksi mitään ei ollut käynyt. Lounasta söimme koko porukan kesken, randoilijat saapuivat ja samoin sveitsiläiset.

IMG_7940-1

IMG_8002-1

Emme tehneet suunnitelmia pitkälle eteenpäin, sillä parasta on mennä sääolosuhteiden ja lumitilanteen mukaan. Meillä onneksi oli auto, jolloin joustaminen on helpompaa. Ajoimme Nisekoon ennen vuodenvaihdetta: siellä oli tuttuja, joiden lodgessa saimme asua. Vuosi vaihtui melko rauhallisesti ja katselimme hienoa soihtuesitystä Annupurin päärinteen alta.

Omaksi suosikikseni laskupaikoistani nousi Moiwa, jonka offareita kulutimme monena päivänä. Moiwasan on Niseko-Annupuri-vuoren viereinen vuori. Moiwalla pääsin hyvin pehmeässä lumessa laskemisen makuun, vaikka pannut tuli vedettyä kymmeniä kertoja. Saimme tutuilta opastusta parhaisiin reitteihin, mikä oli mahtavaa. Maisemat olivat huikeita. Oli aika outoa, että yksi suurimmista yksittäisistä laskemista haittaavista tekijöistä olivat bambut. Ne näyttävät harmittomilta ja heiveröisiltä mutta ovat yllättävän vahvoja. Nisekossa (ja Japanissa yleensäkin) oli lunta paljon tavallista vähemmän, joten bambut olivat näkyvissä. Aikaisemmin näin ei kuulemma ole ollut.

Jos muuten oli hauskaa, niin pari kertaa oli luovuttaminen lähellä. Laskimme alas joenvartta pitkin ja lopulta päädyimme paikkaan, missä piti kiivetä todella jyrkkää seinää ylös. Monoilla tämä oli hieman hankalaa, saati sitten sukset ja sauvat kädessä. No, seikkailumielellä selvittiin ja fiilis rämpimisen jälkeen oli kuin voittajalla.

IMG_7982-1

IMG_8052-1

Kävimme paikallisen Gentemstick-lumilautamerkin showroomilla.

IMG_8046-1

IMG_7972-1

Kiersimme Nisekon kaikki keskukset (Annupuri, Niseko Village, Grand Hirafu ja Hanazono), mutta mikään ei oikein jättänyt sen ihmeellisempää ihastumisen fiilistä. Grand Hirafussa ja Hanazonossa ihmisiä oli niin järkyttävä määrä, että rinteessä oli vaikeaa laskea (aussituristeja kaatuili eteen jatkuvasti). Yksikin mies oli päättänyt jäädä makaamaan keskelle rinnettä. Kysyin, onko kaikki hyvin ja vastaukseksi sain vain, että ”mä vaan vähän lepään tässä”. Grand Hirafuun laskettaessa Mt. Yotei näytti aika upealta edessä – tosin emme nähneet sen huippua kertaakaan vajaan viikon aikana, sillä se näkyy vain täysin kirkkaalla säällä.

IMG_8056-1

IMG_8096-1

Nisekosta siirryimme vikoiksi päiviksi Asahidakelle. Kuvat puhukoon puolestaan! Asahidakella meni siis kaksi kissatrackia alas, muuten pelkkää pehmosta joka puolella. Ehdottomasti elämäni siisteimmät laskut ja parasta lunta. Ympärillä oli aivan hiljaista ja lumi niin kevyttä, että sitä ei melkein voinut tuntea. Pesukoneet tuli tehtyä useaan otteeseen…

IMG_8084-1

IMG_8066-1

Asahidakella tuli koettua elämäni ensimmäinen kunnon whiteout. Seisoin keskellä lumikenttää (ehkä) ja liikutin päätäni katsellen ympärilleni. En nähnyt mitään muuta kuin valkoista, hyvä jos näin omat jalkani. Ylläolevassa kuvassa huomaa, miten totaalinen valkoisuus oli. Ei auttanut kuin mennä eteenpäin, hiihtäjät laitettiin tietysti eteen tekemään latua lautailijoille. Oli aika outo fiilis liikuttaa jalkoja tietämättä yhtään, onko edessä laskua alas vai mäkeä ylös. Pari kertaa huomasin lipan aivan vieressäni, onneksi en tippunut.

P1070313-1-2

Kaiken kaikkiaan laskeminen Japanissa oli todella hauskaa ja opettavaista. En ole missään nähnyt niin paljon lunta kuin Asahidakella. Puuterialoittelijalle Japani on mielestäni hyvä paikka, sillä maasto on vaihtelevaa ja erilaisia paikkoja löytyy. Afterski-kulttuuria Japanissa ei yleisesti juurikaan ole, mutta eipä se ongelmaksi muodostunut. Mahtava reissu ja varmasti voisin mennä uudestaan!