hauska ja outo japani

IMG_7960-1

Japani yllätti lähes pelkästään positiivisesti. Vaikka Aasiassa olenkin käynyt ennen, oli japanilainen kulttuuri jäänyt hieman tuntemattomaksi. Täytyy myöntää, että mielikuvani oli jokseenkin stereotyyppinen ennen reissuun lähtemistä: niitä anime-/mangahahmoja joka puolella, sushia joka ravintolassa, tarkat sosiaaliset maneerit.

Ruoka ja juoma. Sushia ei todellakaan näkynyt joka puolella. Tämä oli oikeastaan ihan virkistävää, vaikka kyseistä ruokalajia rakastankin. Opin tuntemaan japanilaista ruokakulttuuria aivan eri tavalla. Se täytyy kuitenkin sanoa, etten erityisemmin pitänyt japanilaisesta aamiaisesta. Olen tottunut suomalaistyyliseen aamupalaan, jolla syön ehkä leipää, hedelmiä, munia ja pekonia tai sitten puuroa. Oli siis hieman totuttelemista, kun eteen tuotiin tarjottimellinen mitä ihmeellisempiä ruokia: kalaa monella eri tavalla, misokeittoa, kummallisia papuja, säilöttyjä hedelmiä ja joskus höyrytettyjä juureksia. Tämän kaiken kanssa oli aina lisukkeena riisiä, mitä tulikin joskus valitettavasti vedettyä vatsa täyteen muiden ruokien ollessa vähän liikaa käsiteltäväksi heti aamutuimaan. Ylläolevassa kuvassa uuden vuoden päivän perinteinen aamiainen: kulhossa on riisin tärkkelyksestä tehtyä sitkeää massaa misossa, levää ja värjättyjä kalamassapalasia (?), lautasella katkarapu (ainoa minkä tunnistin varmasti), kanaa, muutama hedelmänpala, säilöttyjä papuja, muutama asia mistä en tiedä mitä ne ovat ja pienessä kulhossa juureksia.

Vaikka paikallinen aamiainen ei ollut kovin ihmeellinen, oli kaikki muu ruoka sitten sitäkin parempaa. Söin elämäni parhaat nigirit Sapporossa, mahtavaa itse grillattua lihaa useassakin ravintolassa, taivaallisia burgereita ja Michelin-mainittua pizzaa Annupurissa. Itselleni tuli kuitenkin yllätyksenä, miten paljon Japanissa syödään uppopaistettua ruokaa riisin ja kalan lisäksi. Kyseessä on tempura-niminen ruokalaji, joka ei onneksi ole raskaimmasta päästä, vaan taikinakerros on ohut ja rapea. Tykästyin myös japanilaisiin nuudeleihin, joista parhaimpina udon ja soba.

IMG_8123-1

IMG_7964-1

Ylläolevassa kuvassa japanilaista perunaviinaa. Juotiin jäiden kanssa ja runsaasti. Itse maistoin tipan verran ja se sai siitä juomasta riittää… Kyseinen viina oli muistaakseni miedompaa kuin normaalisti, tai sitten japanilaisilla on ihmeellinen kyky sietää alkoholia. Jälkimmäistä en kyllä voi allekirjoittaa, heh.

Useissa ravintoloissa oli outoa näin länsimaalaiselle se, että ateriat tilattiin kolikkoautomaatista. Ensin piti tietää, mitä nappulaa painaa (yleensä ateriasta oli kuva ja numero automaatin yläpuolella). Sen jälkeen tappelua kolikoiden kanssa ja lopuksi laite tulosti pienen pienen lippusen, joka kiikutettiin tiskille. Viimeinen koitos oli se, että tunnisti itsensä kassaihmisen huudosta: Joskus kuului vain jotain japaninkielistä selostusta tarkoittaen ehkä, että ruokasi on valmistettu. Saatiin kuitenkin aina vatsa täyteen.

IMG_8107-1

Sosiaaliset tavat. Huomasin reissun jälkeen ojentavani ihmisille asioita kahdella kädellä, niin automaattiseksi se oli lyhyehkölläkin visiitillä iskostunut. Varsinkin käyntikortin ojentaminen molemmilla käsillä on tärkeää, mutta nyt ei ollut kyseessä businessmatka. Kortti tai seteli kaupassa oli yleisin tilanne, missä tähän tapaan törmäsi. Missään nimessä ei kuitenkaan kannata käyttää vasuria, vaan valitse mieluummin oikea käsi jos ojennat yhdellä kädellä! Tämä tapa, kuten monet muutkin, osoittaa kunnioitusta toiselle ihmiselle.

Monien kauppojen ja ravintoloiden ovissa oli lyhyet verhot oviaukon yläosassa. En aluksi ymmärtänyt yhtään, mitä varten ne ovat, mutta onneksi minua valaistiin. Sisään mennessä kuuluu siis kumartaa pienesti, ja verhoja väistäessä tämä tulee tehtyä automaattisesti. Kumartelua harrastetaan muutenkin aivan jatkuvasti, se toimii tervehdyksenä. Itse pidän tästä tavasta!

Yhtään kunnollista sanaa japania en osannut ennen matkaa, enkä väitä kyllä nytkään osaavani. Kahden viikon aikana tuli kuitenkin sanottua ”arigato gosaimas” ehkä tuhat kertaa. Yritän aina matkustaessani opetella edes tärkeimmät sanat, joita käytän päivittäisissä keskusteluissa. Uskon, että paikalliset arvostavat!

IMG_7921-1

Onsenit. Japanissa onsen-kulttuuri on vahva. Kyse on siis eräänlaisista kylpylöistä, joissa on aina kuuma allas. Alunperin onsenit ovat siis rikkipitoisia kuumia lähteitä (haisevat mädälle kananmunalle). Onseniin mentäessä peseydytään todella hyvin, tulee muuten pahaa öögaa jos näin ei tee. Useimmissa onseneissa oli hyvä valikoima pesuaineita ja pukuhuoneessa kauneudenhoitotuotteita. Japanilaiset naiset (ja kuulemma myös miehet) föönaavat hiuksensa aina ja huolellisesti. Joissain kylpylöissä altaat ovat yhteisiä miehillä ja naisille, joissain ne taas ovat erikseen. Uimapukukoodi on hieman outo, ilmeisesti joissain paikoissa alasti altaaseen meneminen on naiselle ihan ok, mutta kummallista, mutta kuitenkin uimapukuja jaetaan tai niitä voi vuokrata. En ihan päässyt perille näistä säännöistä. Jokaiselle jaetaan myös pikkuinen pyyhe, jonka tarkoitus on toimia eräänlaisena ”viikunanlehtenä” ja joka ilmeisesti laitetaan pään päälle veteen menon ajaksi. Ihmeellisiä tapoja, joita tämä suomalainen saunoja ei ymmärrä. Onseneita tuli testattua Hokkaidolla monia, joista suosikkina hyvin pikkuinen ja autenttisen oloinen paikka. Täällä oli aivan ihana ulkoallas, jonka vesi oli valitettavasti kylmää. Onneksi sain kuitenkin kylpeä rauhassa sisäaltaassa!

IMG_7962-1

IMG_7884-1

Vessanpöntöt. Jos jotain jään Japanista kaipaamaan (moniakin asioita kyllä), niin ne ovat japanilaiset robottivessanpöntöt! Ne olivat niin absurdeja toiminnaltaan, että saatoin hieman järkyttyä ensimmäisen kerran sellaisen kohdatessani. Pöntön vieressä on liuta nappuloita, joista saa esimerkiksi ”huuhteluäänen” (jos vessassa asiointi ujostuttaa) ja erilaisia suihkuja. Jätin nämä napit rauhaan, koska itse pönttö oli niitä hienompi: istuimet olivat lähes poikkeuksetta lämmitettyjä! Luulisi markkinoita olevan kylmässä Suomessakin…

lento japaniin ja ilta tokiossa

PC270299-1

Viime keväänä aloin haaveilla matkasta Japaniin. Olin kuullut niin monelta sen hyvistä laskettelumahdollisuuksista ja huikeasta lumimäärästä, että se oli pakko päästä itse kokemaan. Pitkään sitä lentolippujen varausta venytettiinkin, mutta muistaakseni marraskuussa saimme ne vihdoin sähköposteihimme.

Aina matkan suuntautuessa toiselle mantereelle tulee sellainen tietty ekstrajännittävä fiilis, niin kuin tälläkin kertaa. Positiivisessa mielessä tietysti! Olen kuitenkin kehittänyt jonkin sortin lentojännityksen itselleni viime vuosien aikana (johtuen suurimmaksi osaksi ihmeellisestä korkean paikan kammostani), joten hieman mietitytti pitkä lento toiselle puolelle maailmaa. Lento menikin lopulta niin hyvin, että voin sanoa sen olleen heittämällä mukavin lentomatkani ikinä. Meidän luokkamme korotettiin pyytämättä Japan Airlinesilla Premium Economy -luokkaan, joka oli tietysti mahtava aloitus lomalle!

Istuin oli mukavan pehmeä ja tilava ja mikä parasta, selkänojan lasku ei haitannut takanaolevaa tuolin istuinosan siirtyessä samalla eteenpäin. Miehillä oli kunnolla jalkatilaa ja jokaisella tarpeeksi omaa rauhaa, koska tuolien yläosissa oli pienet näköesteet. En tainnut kuitenkaan nukkua montaakaan tuntia, mutta tästä huolimatta nautin lennosta suuresti. Mikäpä siinä leffoja katsellessa (kunnollisista ääniä blokkaavista kuulokkeista plussaa!) ja rentoutuessa.

Ja hei, koneesta ei ”valitettavasti” saanut kuohuviiniä, pelkkää shamppanjaa.

PC270310-1

Tokioon saavuimme joskus aamupäivällä ja olimme kaikki enemmän tai vähemmän kuolleita aikaeron ja väsymyksen johdosta. Jaksoimme kuitenkin kammeta itsemme ulos hotellista ennen totaalilamautumista. Teimme pienen kävelykierroksen hotellin (Shinagawa Prince Hotel) naapurustossa ja löysimme pienen, ilmeisesti paikallisten suosiossa olevan ramen-paikan. Tulisuusmittari annoksissa oli 1-10 ja meitä varoitettiin ruuan olevan oikeasti tulista. No, itse ”tyydyin” johonkin keskivaiheen annokseen ja sekin poltteli aika mukavasti. Ysin annos oli kyllä aivan liikaa ihan kenelle tahansa. Maukkaalla ramenilla oli kuitenkin kiva aloittaa reissu ja itselläni se taisikin jostain syystä jäädä ainoaksi annokseksi kyseistä ruokalajia. Tällä lounaalla ihmettelin ensimmäistä kertaa pöydällä olleita kaiken maailman käsipyyhkeitä ja kokkien keskinäistä huutelua. Kielestä kun en ymmärrä yhtään mitään, niin oli hauska kuunnella huutoja ja naureskella, kun ihmiset kuulostivat jotenkin hämmentävän iloisilta.

PC270307-1

PC270304-1

Ginitonicit nautittuamme menimme suosiolla nukkumaan iltapäiväunet. Pää oli ihmeellisen sekaisin. En muista olleeni koskaan niin voipunut aikaerosta, ja siitä toipumisesta menikin tällä kertaa melkein viikko.

Koska pojat olivat käyneet Tokiossa jo aikaisemmin, oli minulla mahdollisuus esittää toiveita illalle. En kuitenkaan ollut keksinyt mitään erikoista Tokion varalle, sillä tiesin, että visiittimme kaupungissa tulisi olemaan todella lyhyt. Toiveenani olikin siis vain päästä kokemaan Tokion hullunmylly. Lähdimme ihmettelemään ihmismassaa Shibuyan kaupunginosaan.

Tokion metro oli kokemus! Erityisesti ihmettelin sitä, miten ihmiset kiltisti jonottivat ennen metron asemalle tuloa ovien kohdalla. Kuitenkin metron saapuessa jono hajosi ja kaikki vain valuivat sisälle. Suomessa jonoa ei todellakaan muodostu missään vaiheessa. Myös Tokion metrokartta on suhteellisen legendaarinen. Jos ei ymmärrä japanilaisista merkeistä mitään (kuten me), on suunnistaminen hieman hankalaa. Pärjäsimme kuitenkin järjellä ja saattoi jossain nähdä länsimaisia aakkosiakin.

PC270298-1

PC270289-1

Shibuya Crossing olikin aika vilkas paikka, ihan kuten olin odottanut. Kirkkaat mainosvalot vilkkuivat lähes Times Squaren tyyliin. Tämä reissu ei mikään ostosmatka ollut, mutta huomasin silti muutaman kivanoloisen kaupan, joissa haluan ehdottomasti käydä ensi kerralla jos satun saapumaan hieman pienempien matkatavaroiden kanssa. Kävelimme ympäri Shibuyaa etsien ravintolaa, jossa pojat olivat olleet aikaisemmalla reissullaan. Ravintola löytyi, mutta tupa oli täynnä. Saimme kuitenkin syötävää läheisestä ravintolasta. Maistoimme muun muassa korealaisia pannukakkuja (tykkäsin!).

Kävellessä ihmettelin käsittämätöntä mainosten ja palveluiden tulvaa, mikä kaduilla hallitsi. Ihmismäärä oli hämmentävä ja olo tuntui hieman hassulta, kun pyörimme hillittyjen japanilaisten keskellä neonväristen untuvatakkiemme kanssa. Suuntasimme hotellille jossain vaiheessa iltaa ja kävimme vielä yksillä (jokseenkin tunkkaisessa) kattobaarissa. Näkymät olivat kyllä hienot! Suosittelen etsiytymään Tokiossa jonnekin korkealle, mielellään illalla kun valot täyttävät kaupungin.

Matkamme jatkui seuraavana aamuna Hokkaidolle, josta erikseen myöhemmin juttua. Tokiosta en ehtinyt saada juuri minkäänlaista kuvaa, mutta voisin siellä varmasti käydä uudelleen ja tutkia enemmän. Rentouttavaksi paikaksi en sitä kyllä voi kuvailla. Olikin mukavaa jatkaa matkaa lumisempiin maisemiin.

PC270288-1

PC270279-1