lento japaniin ja ilta tokiossa

PC270299-1

Viime keväänä aloin haaveilla matkasta Japaniin. Olin kuullut niin monelta sen hyvistä laskettelumahdollisuuksista ja huikeasta lumimäärästä, että se oli pakko päästä itse kokemaan. Pitkään sitä lentolippujen varausta venytettiinkin, mutta muistaakseni marraskuussa saimme ne vihdoin sähköposteihimme.

Aina matkan suuntautuessa toiselle mantereelle tulee sellainen tietty ekstrajännittävä fiilis, niin kuin tälläkin kertaa. Positiivisessa mielessä tietysti! Olen kuitenkin kehittänyt jonkin sortin lentojännityksen itselleni viime vuosien aikana (johtuen suurimmaksi osaksi ihmeellisestä korkean paikan kammostani), joten hieman mietitytti pitkä lento toiselle puolelle maailmaa. Lento menikin lopulta niin hyvin, että voin sanoa sen olleen heittämällä mukavin lentomatkani ikinä. Meidän luokkamme korotettiin pyytämättä Japan Airlinesilla Premium Economy -luokkaan, joka oli tietysti mahtava aloitus lomalle!

Istuin oli mukavan pehmeä ja tilava ja mikä parasta, selkänojan lasku ei haitannut takanaolevaa tuolin istuinosan siirtyessä samalla eteenpäin. Miehillä oli kunnolla jalkatilaa ja jokaisella tarpeeksi omaa rauhaa, koska tuolien yläosissa oli pienet näköesteet. En tainnut kuitenkaan nukkua montaakaan tuntia, mutta tästä huolimatta nautin lennosta suuresti. Mikäpä siinä leffoja katsellessa (kunnollisista ääniä blokkaavista kuulokkeista plussaa!) ja rentoutuessa.

Ja hei, koneesta ei ”valitettavasti” saanut kuohuviiniä, pelkkää shamppanjaa.

PC270310-1

Tokioon saavuimme joskus aamupäivällä ja olimme kaikki enemmän tai vähemmän kuolleita aikaeron ja väsymyksen johdosta. Jaksoimme kuitenkin kammeta itsemme ulos hotellista ennen totaalilamautumista. Teimme pienen kävelykierroksen hotellin (Shinagawa Prince Hotel) naapurustossa ja löysimme pienen, ilmeisesti paikallisten suosiossa olevan ramen-paikan. Tulisuusmittari annoksissa oli 1-10 ja meitä varoitettiin ruuan olevan oikeasti tulista. No, itse ”tyydyin” johonkin keskivaiheen annokseen ja sekin poltteli aika mukavasti. Ysin annos oli kyllä aivan liikaa ihan kenelle tahansa. Maukkaalla ramenilla oli kuitenkin kiva aloittaa reissu ja itselläni se taisikin jostain syystä jäädä ainoaksi annokseksi kyseistä ruokalajia. Tällä lounaalla ihmettelin ensimmäistä kertaa pöydällä olleita kaiken maailman käsipyyhkeitä ja kokkien keskinäistä huutelua. Kielestä kun en ymmärrä yhtään mitään, niin oli hauska kuunnella huutoja ja naureskella, kun ihmiset kuulostivat jotenkin hämmentävän iloisilta.

PC270307-1

PC270304-1

Ginitonicit nautittuamme menimme suosiolla nukkumaan iltapäiväunet. Pää oli ihmeellisen sekaisin. En muista olleeni koskaan niin voipunut aikaerosta, ja siitä toipumisesta menikin tällä kertaa melkein viikko.

Koska pojat olivat käyneet Tokiossa jo aikaisemmin, oli minulla mahdollisuus esittää toiveita illalle. En kuitenkaan ollut keksinyt mitään erikoista Tokion varalle, sillä tiesin, että visiittimme kaupungissa tulisi olemaan todella lyhyt. Toiveenani olikin siis vain päästä kokemaan Tokion hullunmylly. Lähdimme ihmettelemään ihmismassaa Shibuyan kaupunginosaan.

Tokion metro oli kokemus! Erityisesti ihmettelin sitä, miten ihmiset kiltisti jonottivat ennen metron asemalle tuloa ovien kohdalla. Kuitenkin metron saapuessa jono hajosi ja kaikki vain valuivat sisälle. Suomessa jonoa ei todellakaan muodostu missään vaiheessa. Myös Tokion metrokartta on suhteellisen legendaarinen. Jos ei ymmärrä japanilaisista merkeistä mitään (kuten me), on suunnistaminen hieman hankalaa. Pärjäsimme kuitenkin järjellä ja saattoi jossain nähdä länsimaisia aakkosiakin.

PC270298-1

PC270289-1

Shibuya Crossing olikin aika vilkas paikka, ihan kuten olin odottanut. Kirkkaat mainosvalot vilkkuivat lähes Times Squaren tyyliin. Tämä reissu ei mikään ostosmatka ollut, mutta huomasin silti muutaman kivanoloisen kaupan, joissa haluan ehdottomasti käydä ensi kerralla jos satun saapumaan hieman pienempien matkatavaroiden kanssa. Kävelimme ympäri Shibuyaa etsien ravintolaa, jossa pojat olivat olleet aikaisemmalla reissullaan. Ravintola löytyi, mutta tupa oli täynnä. Saimme kuitenkin syötävää läheisestä ravintolasta. Maistoimme muun muassa korealaisia pannukakkuja (tykkäsin!).

Kävellessä ihmettelin käsittämätöntä mainosten ja palveluiden tulvaa, mikä kaduilla hallitsi. Ihmismäärä oli hämmentävä ja olo tuntui hieman hassulta, kun pyörimme hillittyjen japanilaisten keskellä neonväristen untuvatakkiemme kanssa. Suuntasimme hotellille jossain vaiheessa iltaa ja kävimme vielä yksillä (jokseenkin tunkkaisessa) kattobaarissa. Näkymät olivat kyllä hienot! Suosittelen etsiytymään Tokiossa jonnekin korkealle, mielellään illalla kun valot täyttävät kaupungin.

Matkamme jatkui seuraavana aamuna Hokkaidolle, josta erikseen myöhemmin juttua. Tokiosta en ehtinyt saada juuri minkäänlaista kuvaa, mutta voisin siellä varmasti käydä uudelleen ja tutkia enemmän. Rentouttavaksi paikaksi en sitä kyllä voi kuvailla. Olikin mukavaa jatkaa matkaa lumisempiin maisemiin.

PC270288-1

PC270279-1

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s