apfelweinia ja grünesoßea

IMG_8792-1

Pääsiäisen pyhät tuli tällä kertaa vietettyä Saksassa! Oli hauskaa mennä kerrankin asian kanssa sinne, yleensä kun on tullut vain melko nopeasti ajettua maan läpi autobahnia ja syötyä ehkä döneriä. Nyt olikin muutama päivä aikaa tutustua saksalaiseen kulttuuriin, mitä odotin innolla jo ennen matkaa.

Reissun tarkoituksena oli siis mennä moikkaamaan vaihtoon lähtenyttä ystävää ja samalla tavata toinen. Pääsiäinen menikin siis hyvissä merkeissä porukassa.

IMG_8794-1-1

Lensin lauantaiaamuna Frankfurtiin ja suuntasin keskustaan, jossa tapasin tutut. Meillä oli myös ”paikallisopas”, joka oli kyllä hyödyllinen! Oli hassua poistua Frankfurtin lentoasemalta, sillä siellä tulee yleensä vain vaihdettua konetta. Frankfurt osoittautuikin ihan mukavaksi kaupungiksi! Iskimme heti alkajaisiksi lauantaitorille, joka oli tupaten täynnä ihmisiä ja tarjolla oli kaikenlaisia saksalaisia herkkuja. Nälkä oli kova, joten aloitimme currywurstista (approved) ja omenaviinistä (ihan jees), joiden jälkeen jatkoimme jälkiruokaan (raparperitorttua). Currywurst oli täysin erilaista mitä olin kuvitellut, mutta hyvää se oli silti! Apfelwein on erittäinen perinteinen juoma, jota tehdään ja juodaan erityisesti Frankfurtin alueella. Se maistuu todella kuivalta siideriltä. Omenaviini kuuluu juoda tietynlaisesta salmiakkikuvioisesta korkeasta lasista (kuvassa), ja itse viiniä kaadetaan kuvioinnin ylärajaan asti, ja tämän jälkeen päälle laitetaan kuplavettä merkkiin asti. Tarkkaa, mutta perinteet ovat parhaita. Prost!

IMG_8799-1-1

Torilla myytiin myös tuoreita yrttejä, mikä oli mielestäni ihanaa. Frankfurtin alueella perinteinen ruokalaji ”Grünesoße” (lausutaan suurin piirtein gryynesoos) tehdään jogurttipohjaan ja siihen käytetään muistaakseni seitsemää eri yrttiä. Maistoin soossia reissun viimeisenä päivänä schnitzelin ja paistettujen perunoiden kanssa ja täytyy kyllä todeta, että hyvää oli! Raikas kastike ja paras koskaan syömäni schnitzel. Perinteisesti tämä vihreä kastike syödään keitettyjen perunoiden ja kananmunan puolikkaiden kera.

IMG_8801-1-1

Matka jatkui Frankfurtista Flixbussilla kohti Bambergia, joka sijaitsee noin kolmen tunnin matkan päässä idässä. Perillä tutustuimme paikalliseen hurmaavaan mäkkärikulttuuriin ja illan jo pimennyttyä pääsimme vihdoin majapaikkaamme ystäväni luokse.

Ylläolevassa kuvassa pääsiäismunia. Tuntui, että saksalaiset rakastavat niitä jotenkin erityisen paljon, sillä koristemunia oli aivan joka paikassa.

P3270420-1

P3270440-1

Sunnuntaiaamun aloitimme mahtavalla brunssilla, joka sijaitsi aivan kämppämme lähellä. Oman leipomon tuotteet (croissantit, sämpylät, minisarvet yms.) olivat aivan uunituoreita ja todella herkullisia. Vatsat saimme todellakin täyteen ja brunssilla oli hintaa vain 11 euroa – tätä kun saisi nauttia Suomessakin samalla hinta-laatusuhteella…

Bamberg on todella kaunis, vanha kaupunki, joka on täynnä taidokkaasti rakennettuja saksalaistyyppisiä taloja. Kävelimme päivän aikana paljon, lähinnä vanhassa kaupungissa, ja pilvisestä säästä huolimatta näkymät olivat kauniita! Yksi Bambergin linnoista oli rakennettu korkealle kukkulalle ja se näkyi hienosti alas kylään.

P3270455-1

P3270452-1

P3270460-1

P3270462-1

Koska matkan ajankohtana oli pääsiäisen pyhät, oli suuri osa kaupoista kaupungissa kiinni. Tämä ei meitä kuitenkaan estänyt viettämästä mukavaa sunnuntaita Bambergiin tutustuen! Kiersimme paikalliset kuppilat ja ravintolat (yhteensä seitsemän paikkaa) ja maistoimme muun muassa savuolutta (Bambergin erikoisuus) ja Kartoffelknödeliä (”perunamöykky”, noin nyrkin kokoinen massa, maistui ei miltään ja koostumus nihkeä). Joka puolella oli viihtyisiä baareja, joissa ravasi paljon ihmisiä ja illan tullen Bambergin ”pääbaarikatu” täyttyi pääsiäisen viettäjistä. Löysimme ysäribileet, jotka oli pakko käydä testaamassa.

P3270464-1

Absinttiä myytiin pipeteissä… Itse tilasin kuitenkin ginitonicin Hendricksillä ja tarjoilija kysyi epäuskoisena, että haluanko sen varmasti, kun se on heidän kallein GT:nsä (8,90e). Eipä siihen suomalaisena ja suomalaisiin hintoihin tottuneena ollut paljoa sanottavaa.

P3280466-1

You had one job… Onko tällä joku funktio?

Mainokset

#japow

IMG_7930-1

Japanin matkan päätarkoitus oli päästä testailemaan Hokkaidon vuorien legendaarista lunta. Lumitilannetta vahdattiin tietysti silmä tarkkana jo viikkoja ennen matkaa ja olimmekin hieman huolissamme, kun se näytti kehittyvän melko hitaasti. Viime vuosina Hokkaido on tarjonnut ”eeppistä pyydaa” enemmän kuin jaksaa laskea. Matkaseuralaisillani oli siis odotukset korkealla lumimäärän ja -laadun suhteen, minä ajattelin olevani tyytyväinen lähes mihin vain viime kevään melko vähälumisen Italian jälkeen ja etenkin Suomen ollessa lumeton. Kaiken lisäksi olen puuterissa laskemisessa jotakuinkin noviisi, joten tämän reissun toinen tavoite oli opetella vapaalaskutekniikkaa.

IMG_7904-1

Tokiosta lähdettyämme saavuimme Sapporoon. Vuokrasimme Subarun (mukava upgreidaus tässäkin) Chitosen kentältä ja lähdimme ajelemaan kohti Kurodakea. Minulla takapenkkiläisenä meni iso osa ajomatkasta ohi, sillä silmäluomet painoivat pakolla kiinni… Oli kyllä mukavaa välillä availla silmiä ja nähdä maisemien vaihtuvan. Saavuimme Kurodakeen muistaakseni iltapäivällä ja kävimme piipahtamassa ropewayn ala-asemalla. Tuuliolosuhteet olivat olleet viime päivinä hurjat, joten teimme illallisen ääressä varasuunnitelmaa seuraavaa päivää varten, jos Kurodaken hissi olisi kiinni.

Aamun valjetessa jouduimme toteamaan, että kyseisenä päivänä ei Kurodakelle olisi asiaa. Pari sveitsiläispoikaa oli tullut Kurodakeen varta vasten Hakubasta, jossa lunta ei ollut juuri yhtään. He olivat siis aika pettyneitä, ymmärrettävästi. Ajoimme siis Kamuihin, joka oli ihan mukavan kokoinen hiihtokeskus reilun tunnin ajomatkan päässä. Kamuissa satoi lunta koko päivän ja laskin osan aikaa yksikseni poikien tutkiessa takamaastoja. Oli hauskaa päästä korkkaamaan Japanin rinteet ja muutenkin tuntui hyvältä idealta ottaa alle yksi lämmittelypäivä puhtaasti hoidetuissa rinteissä laskien.

Seuraavana päivänä Kurodaken tuuliennuste oli sen verran suotuisa, että pääsimme hissillä ylös. Japanissa melko harvinainen aurinko päätti tulla esiin pilvien takaa ja paistoi melkein koko päivän! Kurodakessa hoidettuja rinteitä on suurin piirtein kaksi, joista toinen kulkee tuolihissin alla. Matkaseuralaiseni halusivat lähteä haikkaamaan yläasemalta huippua kohti ja minulla kun ei randokamoja ole, niin jäin hiomaan tekniikkaa rinteisiin. Jossain vaiheessa uskalsin mennä myös metsän puolelle ja se olikin tosi hauskaa. Löysin laskuseuraksi aussimiehen, joka päätteli fiksusti etten varmaan ole paikallisia. Hänkin oli rinteessä (ja oikeastaan reissussa) yksin, joten laskimme lopun päivää kahdestaan. Yhdellä metsäpätkällä Elliot laski liian alas kuruun, vaikka olimme siitä juuri puhuneet, että sitä pitää yrittää välttää. Odottelin sitten häntä jonkin aikaa hissillä ja lopulta hän rämpi lumisena paikalle. Oli kyllä ihan hauskaa nauraa toiselle, koska onneksi mitään ei ollut käynyt. Lounasta söimme koko porukan kesken, randoilijat saapuivat ja samoin sveitsiläiset.

IMG_7940-1

IMG_8002-1

Emme tehneet suunnitelmia pitkälle eteenpäin, sillä parasta on mennä sääolosuhteiden ja lumitilanteen mukaan. Meillä onneksi oli auto, jolloin joustaminen on helpompaa. Ajoimme Nisekoon ennen vuodenvaihdetta: siellä oli tuttuja, joiden lodgessa saimme asua. Vuosi vaihtui melko rauhallisesti ja katselimme hienoa soihtuesitystä Annupurin päärinteen alta.

Omaksi suosikikseni laskupaikoistani nousi Moiwa, jonka offareita kulutimme monena päivänä. Moiwasan on Niseko-Annupuri-vuoren viereinen vuori. Moiwalla pääsin hyvin pehmeässä lumessa laskemisen makuun, vaikka pannut tuli vedettyä kymmeniä kertoja. Saimme tutuilta opastusta parhaisiin reitteihin, mikä oli mahtavaa. Maisemat olivat huikeita. Oli aika outoa, että yksi suurimmista yksittäisistä laskemista haittaavista tekijöistä olivat bambut. Ne näyttävät harmittomilta ja heiveröisiltä mutta ovat yllättävän vahvoja. Nisekossa (ja Japanissa yleensäkin) oli lunta paljon tavallista vähemmän, joten bambut olivat näkyvissä. Aikaisemmin näin ei kuulemma ole ollut.

Jos muuten oli hauskaa, niin pari kertaa oli luovuttaminen lähellä. Laskimme alas joenvartta pitkin ja lopulta päädyimme paikkaan, missä piti kiivetä todella jyrkkää seinää ylös. Monoilla tämä oli hieman hankalaa, saati sitten sukset ja sauvat kädessä. No, seikkailumielellä selvittiin ja fiilis rämpimisen jälkeen oli kuin voittajalla.

IMG_7982-1

IMG_8052-1

Kävimme paikallisen Gentemstick-lumilautamerkin showroomilla.

IMG_8046-1

IMG_7972-1

Kiersimme Nisekon kaikki keskukset (Annupuri, Niseko Village, Grand Hirafu ja Hanazono), mutta mikään ei oikein jättänyt sen ihmeellisempää ihastumisen fiilistä. Grand Hirafussa ja Hanazonossa ihmisiä oli niin järkyttävä määrä, että rinteessä oli vaikeaa laskea (aussituristeja kaatuili eteen jatkuvasti). Yksikin mies oli päättänyt jäädä makaamaan keskelle rinnettä. Kysyin, onko kaikki hyvin ja vastaukseksi sain vain, että ”mä vaan vähän lepään tässä”. Grand Hirafuun laskettaessa Mt. Yotei näytti aika upealta edessä – tosin emme nähneet sen huippua kertaakaan vajaan viikon aikana, sillä se näkyy vain täysin kirkkaalla säällä.

IMG_8056-1

IMG_8096-1

Nisekosta siirryimme vikoiksi päiviksi Asahidakelle. Kuvat puhukoon puolestaan! Asahidakella meni siis kaksi kissatrackia alas, muuten pelkkää pehmosta joka puolella. Ehdottomasti elämäni siisteimmät laskut ja parasta lunta. Ympärillä oli aivan hiljaista ja lumi niin kevyttä, että sitä ei melkein voinut tuntea. Pesukoneet tuli tehtyä useaan otteeseen…

IMG_8084-1

IMG_8066-1

Asahidakella tuli koettua elämäni ensimmäinen kunnon whiteout. Seisoin keskellä lumikenttää (ehkä) ja liikutin päätäni katsellen ympärilleni. En nähnyt mitään muuta kuin valkoista, hyvä jos näin omat jalkani. Ylläolevassa kuvassa huomaa, miten totaalinen valkoisuus oli. Ei auttanut kuin mennä eteenpäin, hiihtäjät laitettiin tietysti eteen tekemään latua lautailijoille. Oli aika outo fiilis liikuttaa jalkoja tietämättä yhtään, onko edessä laskua alas vai mäkeä ylös. Pari kertaa huomasin lipan aivan vieressäni, onneksi en tippunut.

P1070313-1-2

Kaiken kaikkiaan laskeminen Japanissa oli todella hauskaa ja opettavaista. En ole missään nähnyt niin paljon lunta kuin Asahidakella. Puuterialoittelijalle Japani on mielestäni hyvä paikka, sillä maasto on vaihtelevaa ja erilaisia paikkoja löytyy. Afterski-kulttuuria Japanissa ei yleisesti juurikaan ole, mutta eipä se ongelmaksi muodostunut. Mahtava reissu ja varmasti voisin mennä uudestaan!

hauska ja outo japani

IMG_7960-1

Japani yllätti lähes pelkästään positiivisesti. Vaikka Aasiassa olenkin käynyt ennen, oli japanilainen kulttuuri jäänyt hieman tuntemattomaksi. Täytyy myöntää, että mielikuvani oli jokseenkin stereotyyppinen ennen reissuun lähtemistä: niitä anime-/mangahahmoja joka puolella, sushia joka ravintolassa, tarkat sosiaaliset maneerit.

Ruoka ja juoma. Sushia ei todellakaan näkynyt joka puolella. Tämä oli oikeastaan ihan virkistävää, vaikka kyseistä ruokalajia rakastankin. Opin tuntemaan japanilaista ruokakulttuuria aivan eri tavalla. Se täytyy kuitenkin sanoa, etten erityisemmin pitänyt japanilaisesta aamiaisesta. Olen tottunut suomalaistyyliseen aamupalaan, jolla syön ehkä leipää, hedelmiä, munia ja pekonia tai sitten puuroa. Oli siis hieman totuttelemista, kun eteen tuotiin tarjottimellinen mitä ihmeellisempiä ruokia: kalaa monella eri tavalla, misokeittoa, kummallisia papuja, säilöttyjä hedelmiä ja joskus höyrytettyjä juureksia. Tämän kaiken kanssa oli aina lisukkeena riisiä, mitä tulikin joskus valitettavasti vedettyä vatsa täyteen muiden ruokien ollessa vähän liikaa käsiteltäväksi heti aamutuimaan. Ylläolevassa kuvassa uuden vuoden päivän perinteinen aamiainen: kulhossa on riisin tärkkelyksestä tehtyä sitkeää massaa misossa, levää ja värjättyjä kalamassapalasia (?), lautasella katkarapu (ainoa minkä tunnistin varmasti), kanaa, muutama hedelmänpala, säilöttyjä papuja, muutama asia mistä en tiedä mitä ne ovat ja pienessä kulhossa juureksia.

Vaikka paikallinen aamiainen ei ollut kovin ihmeellinen, oli kaikki muu ruoka sitten sitäkin parempaa. Söin elämäni parhaat nigirit Sapporossa, mahtavaa itse grillattua lihaa useassakin ravintolassa, taivaallisia burgereita ja Michelin-mainittua pizzaa Annupurissa. Itselleni tuli kuitenkin yllätyksenä, miten paljon Japanissa syödään uppopaistettua ruokaa riisin ja kalan lisäksi. Kyseessä on tempura-niminen ruokalaji, joka ei onneksi ole raskaimmasta päästä, vaan taikinakerros on ohut ja rapea. Tykästyin myös japanilaisiin nuudeleihin, joista parhaimpina udon ja soba.

IMG_8123-1

IMG_7964-1

Ylläolevassa kuvassa japanilaista perunaviinaa. Juotiin jäiden kanssa ja runsaasti. Itse maistoin tipan verran ja se sai siitä juomasta riittää… Kyseinen viina oli muistaakseni miedompaa kuin normaalisti, tai sitten japanilaisilla on ihmeellinen kyky sietää alkoholia. Jälkimmäistä en kyllä voi allekirjoittaa, heh.

Useissa ravintoloissa oli outoa näin länsimaalaiselle se, että ateriat tilattiin kolikkoautomaatista. Ensin piti tietää, mitä nappulaa painaa (yleensä ateriasta oli kuva ja numero automaatin yläpuolella). Sen jälkeen tappelua kolikoiden kanssa ja lopuksi laite tulosti pienen pienen lippusen, joka kiikutettiin tiskille. Viimeinen koitos oli se, että tunnisti itsensä kassaihmisen huudosta: Joskus kuului vain jotain japaninkielistä selostusta tarkoittaen ehkä, että ruokasi on valmistettu. Saatiin kuitenkin aina vatsa täyteen.

IMG_8107-1

Sosiaaliset tavat. Huomasin reissun jälkeen ojentavani ihmisille asioita kahdella kädellä, niin automaattiseksi se oli lyhyehkölläkin visiitillä iskostunut. Varsinkin käyntikortin ojentaminen molemmilla käsillä on tärkeää, mutta nyt ei ollut kyseessä businessmatka. Kortti tai seteli kaupassa oli yleisin tilanne, missä tähän tapaan törmäsi. Missään nimessä ei kuitenkaan kannata käyttää vasuria, vaan valitse mieluummin oikea käsi jos ojennat yhdellä kädellä! Tämä tapa, kuten monet muutkin, osoittaa kunnioitusta toiselle ihmiselle.

Monien kauppojen ja ravintoloiden ovissa oli lyhyet verhot oviaukon yläosassa. En aluksi ymmärtänyt yhtään, mitä varten ne ovat, mutta onneksi minua valaistiin. Sisään mennessä kuuluu siis kumartaa pienesti, ja verhoja väistäessä tämä tulee tehtyä automaattisesti. Kumartelua harrastetaan muutenkin aivan jatkuvasti, se toimii tervehdyksenä. Itse pidän tästä tavasta!

Yhtään kunnollista sanaa japania en osannut ennen matkaa, enkä väitä kyllä nytkään osaavani. Kahden viikon aikana tuli kuitenkin sanottua ”arigato gosaimas” ehkä tuhat kertaa. Yritän aina matkustaessani opetella edes tärkeimmät sanat, joita käytän päivittäisissä keskusteluissa. Uskon, että paikalliset arvostavat!

IMG_7921-1

Onsenit. Japanissa onsen-kulttuuri on vahva. Kyse on siis eräänlaisista kylpylöistä, joissa on aina kuuma allas. Alunperin onsenit ovat siis rikkipitoisia kuumia lähteitä (haisevat mädälle kananmunalle). Onseniin mentäessä peseydytään todella hyvin, tulee muuten pahaa öögaa jos näin ei tee. Useimmissa onseneissa oli hyvä valikoima pesuaineita ja pukuhuoneessa kauneudenhoitotuotteita. Japanilaiset naiset (ja kuulemma myös miehet) föönaavat hiuksensa aina ja huolellisesti. Joissain kylpylöissä altaat ovat yhteisiä miehillä ja naisille, joissain ne taas ovat erikseen. Uimapukukoodi on hieman outo, ilmeisesti joissain paikoissa alasti altaaseen meneminen on naiselle ihan ok, mutta kummallista, mutta kuitenkin uimapukuja jaetaan tai niitä voi vuokrata. En ihan päässyt perille näistä säännöistä. Jokaiselle jaetaan myös pikkuinen pyyhe, jonka tarkoitus on toimia eräänlaisena ”viikunanlehtenä” ja joka ilmeisesti laitetaan pään päälle veteen menon ajaksi. Ihmeellisiä tapoja, joita tämä suomalainen saunoja ei ymmärrä. Onseneita tuli testattua Hokkaidolla monia, joista suosikkina hyvin pikkuinen ja autenttisen oloinen paikka. Täällä oli aivan ihana ulkoallas, jonka vesi oli valitettavasti kylmää. Onneksi sain kuitenkin kylpeä rauhassa sisäaltaassa!

IMG_7962-1

IMG_7884-1

Vessanpöntöt. Jos jotain jään Japanista kaipaamaan (moniakin asioita kyllä), niin ne ovat japanilaiset robottivessanpöntöt! Ne olivat niin absurdeja toiminnaltaan, että saatoin hieman järkyttyä ensimmäisen kerran sellaisen kohdatessani. Pöntön vieressä on liuta nappuloita, joista saa esimerkiksi ”huuhteluäänen” (jos vessassa asiointi ujostuttaa) ja erilaisia suihkuja. Jätin nämä napit rauhaan, koska itse pönttö oli niitä hienompi: istuimet olivat lähes poikkeuksetta lämmitettyjä! Luulisi markkinoita olevan kylmässä Suomessakin…

lento japaniin ja ilta tokiossa

PC270299-1

Viime keväänä aloin haaveilla matkasta Japaniin. Olin kuullut niin monelta sen hyvistä laskettelumahdollisuuksista ja huikeasta lumimäärästä, että se oli pakko päästä itse kokemaan. Pitkään sitä lentolippujen varausta venytettiinkin, mutta muistaakseni marraskuussa saimme ne vihdoin sähköposteihimme.

Aina matkan suuntautuessa toiselle mantereelle tulee sellainen tietty ekstrajännittävä fiilis, niin kuin tälläkin kertaa. Positiivisessa mielessä tietysti! Olen kuitenkin kehittänyt jonkin sortin lentojännityksen itselleni viime vuosien aikana (johtuen suurimmaksi osaksi ihmeellisestä korkean paikan kammostani), joten hieman mietitytti pitkä lento toiselle puolelle maailmaa. Lento menikin lopulta niin hyvin, että voin sanoa sen olleen heittämällä mukavin lentomatkani ikinä. Meidän luokkamme korotettiin pyytämättä Japan Airlinesilla Premium Economy -luokkaan, joka oli tietysti mahtava aloitus lomalle!

Istuin oli mukavan pehmeä ja tilava ja mikä parasta, selkänojan lasku ei haitannut takanaolevaa tuolin istuinosan siirtyessä samalla eteenpäin. Miehillä oli kunnolla jalkatilaa ja jokaisella tarpeeksi omaa rauhaa, koska tuolien yläosissa oli pienet näköesteet. En tainnut kuitenkaan nukkua montaakaan tuntia, mutta tästä huolimatta nautin lennosta suuresti. Mikäpä siinä leffoja katsellessa (kunnollisista ääniä blokkaavista kuulokkeista plussaa!) ja rentoutuessa.

Ja hei, koneesta ei ”valitettavasti” saanut kuohuviiniä, pelkkää shamppanjaa.

PC270310-1

Tokioon saavuimme joskus aamupäivällä ja olimme kaikki enemmän tai vähemmän kuolleita aikaeron ja väsymyksen johdosta. Jaksoimme kuitenkin kammeta itsemme ulos hotellista ennen totaalilamautumista. Teimme pienen kävelykierroksen hotellin (Shinagawa Prince Hotel) naapurustossa ja löysimme pienen, ilmeisesti paikallisten suosiossa olevan ramen-paikan. Tulisuusmittari annoksissa oli 1-10 ja meitä varoitettiin ruuan olevan oikeasti tulista. No, itse ”tyydyin” johonkin keskivaiheen annokseen ja sekin poltteli aika mukavasti. Ysin annos oli kyllä aivan liikaa ihan kenelle tahansa. Maukkaalla ramenilla oli kuitenkin kiva aloittaa reissu ja itselläni se taisikin jostain syystä jäädä ainoaksi annokseksi kyseistä ruokalajia. Tällä lounaalla ihmettelin ensimmäistä kertaa pöydällä olleita kaiken maailman käsipyyhkeitä ja kokkien keskinäistä huutelua. Kielestä kun en ymmärrä yhtään mitään, niin oli hauska kuunnella huutoja ja naureskella, kun ihmiset kuulostivat jotenkin hämmentävän iloisilta.

PC270307-1

PC270304-1

Ginitonicit nautittuamme menimme suosiolla nukkumaan iltapäiväunet. Pää oli ihmeellisen sekaisin. En muista olleeni koskaan niin voipunut aikaerosta, ja siitä toipumisesta menikin tällä kertaa melkein viikko.

Koska pojat olivat käyneet Tokiossa jo aikaisemmin, oli minulla mahdollisuus esittää toiveita illalle. En kuitenkaan ollut keksinyt mitään erikoista Tokion varalle, sillä tiesin, että visiittimme kaupungissa tulisi olemaan todella lyhyt. Toiveenani olikin siis vain päästä kokemaan Tokion hullunmylly. Lähdimme ihmettelemään ihmismassaa Shibuyan kaupunginosaan.

Tokion metro oli kokemus! Erityisesti ihmettelin sitä, miten ihmiset kiltisti jonottivat ennen metron asemalle tuloa ovien kohdalla. Kuitenkin metron saapuessa jono hajosi ja kaikki vain valuivat sisälle. Suomessa jonoa ei todellakaan muodostu missään vaiheessa. Myös Tokion metrokartta on suhteellisen legendaarinen. Jos ei ymmärrä japanilaisista merkeistä mitään (kuten me), on suunnistaminen hieman hankalaa. Pärjäsimme kuitenkin järjellä ja saattoi jossain nähdä länsimaisia aakkosiakin.

PC270298-1

PC270289-1

Shibuya Crossing olikin aika vilkas paikka, ihan kuten olin odottanut. Kirkkaat mainosvalot vilkkuivat lähes Times Squaren tyyliin. Tämä reissu ei mikään ostosmatka ollut, mutta huomasin silti muutaman kivanoloisen kaupan, joissa haluan ehdottomasti käydä ensi kerralla jos satun saapumaan hieman pienempien matkatavaroiden kanssa. Kävelimme ympäri Shibuyaa etsien ravintolaa, jossa pojat olivat olleet aikaisemmalla reissullaan. Ravintola löytyi, mutta tupa oli täynnä. Saimme kuitenkin syötävää läheisestä ravintolasta. Maistoimme muun muassa korealaisia pannukakkuja (tykkäsin!).

Kävellessä ihmettelin käsittämätöntä mainosten ja palveluiden tulvaa, mikä kaduilla hallitsi. Ihmismäärä oli hämmentävä ja olo tuntui hieman hassulta, kun pyörimme hillittyjen japanilaisten keskellä neonväristen untuvatakkiemme kanssa. Suuntasimme hotellille jossain vaiheessa iltaa ja kävimme vielä yksillä (jokseenkin tunkkaisessa) kattobaarissa. Näkymät olivat kyllä hienot! Suosittelen etsiytymään Tokiossa jonnekin korkealle, mielellään illalla kun valot täyttävät kaupungin.

Matkamme jatkui seuraavana aamuna Hokkaidolle, josta erikseen myöhemmin juttua. Tokiosta en ehtinyt saada juuri minkäänlaista kuvaa, mutta voisin siellä varmasti käydä uudelleen ja tutkia enemmän. Rentouttavaksi paikaksi en sitä kyllä voi kuvailla. Olikin mukavaa jatkaa matkaa lumisempiin maisemiin.

PC270288-1

PC270279-1